Mutta metsän polkua kuljen kummallista
On aurinko vaipuu,
on tähdet ja karjojen kellot
Kiiluu kautta huikaisten sädekirkas tieni.
Muistelen päivin ja intohimon syvyys,
suurempi kuin on tuon
yksin yössä kuoro
jonka tuntee tulen suonissaan ja valaa kastehenki
Tulla Tuonen arvoitusta.
kunis näämme ne hienot sielut
Ken eli hetken, hälle musta multa
armasta, ah, sydänjuurihin saakka!
ystävät elon suuren, runsaan
Häntä vartoi Suomen suurilla kankahilla,
karkoitan toimin ja taiteet
aarnihongan alle taivaankannen,
veisti hän kaukomatkaltansa
Nousi päivä lämmin paistoi,
Kata, talvi, laulun sekä kantaa aatteet
pois mun päästät, kun kesäpäivä painuu
Päämme päällä kesäheinän,
haaveet haihtuneet on kaikkeuden luomisvoima
älä anna anteeksi elämä,
kantaja ikuisen kuoleman kauhutkin kantaa
Tuo tuli pilkkoinen pimeä pilvi kuun yli kulkee
taivaan korkean nilkan,
ääntä, mi ruokkinut koskaan rinnassaan
maassa talven, yössä kuoro.
loitonnehet linnut laula?
mut ijäinen on olento sinun.
Kauneus on vääryys ihmisien,
Ma sammua tahdon taas pisaraksi tulla.
Outo hälle ei unelmien kirjokipinä-lento
The installation reacts to its environment by producing poems in the style of Finnish romantic nationalism. The verses generated by the algorithm are based on the works of the Finnish national poet Eino Leino, and they change according to the weather, the season and the time of the day.
By automating the romantic and nationalistic imagery and pathos, the machine presents a non-human experience of nature that renders human observation unnecessary.
The installation was exhibited in the Mätäkuu group exhibition at TUO TUO Kulttuuri Tila & Residency in Joutsa 15 July — 29 August 2021. The exhibition will reopen in the spring 2022, with all the artworks having hibernated outdoors through the winter. The exhibition is part of Liina Aalto-Setälä’s curatorial project Tainaronin galleria.
