Mutta metsän polkua kuljen kummallista

On aurinko vaipuu,
on tähdet ja karjojen kellot

Kiiluu kautta huikaisten sädekirkas tieni.
Muistelen päivin ja intohimon syvyys,

jonka tuntee tulen suonissaan
ja valaa kastehenki

Ken eli hetken, hälle musta multa

armasta, ah, sydänjuurihin saakka!
ystävät elon suuren, runsaan

Häntä vartoi Suomen suurilla kankahilla,
karkoitan toimin ja taiteet

aarnihongan alle taivaankannen,
veisti hän kaukomatkaltansa

Nousi päivä lämmin paistoi,
Kata, talvi, laulun sekä kantaa aatteet

pois mun päästät, kun kesäpäivä painuu

Päämme päällä kesäheinän,
haaveet haihtuneet on kaikkeuden luomisvoima

Tuo tuli pilkkoinen pimeä pilvi kuun yli kulkee

taivaan korkean nilkan,
ääntä, mi ruokkinut koskaan rinnassaan

Ma sammua tahdon taas pisaraksi tulla.
Outo hälle ei unelmien kirjokipinä-lento

The installation reacts to its environment by producing poems in the style of Finnish romantic nationalism. The verses generated by the algorithm are based on the works of the Finnish national poet Eino Leino, and they change according to the weather, the season and the time of the day.

By automating the romantic and nationalistic imagery and pathos, the machine presents a non-human experience of nature that renders human observation unnecessary.

The installation was exhibited in the Mätäkuu group exhibition at TUO TUO Kulttuuri Tila & Residency in Joutsa 15 July — 29 August 2021. The exhibition reopened in the spring 2022, with all the artworks having hibernated outdoors through the winter. The exhibition was part of Liina Aalto-Setälä’s curatorial project Tainaronin galleria.